"Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua."

Ps. 63:5-9
 
Kun aurinko paistaa ja on ihana syksy, on niin helppo muistaa, kuka on kaiken tämän takana. Ihme kyllä minäkin muistan. 
 
Kaikkien vaikeuksien ja olemassaolon ihmettelyn keskellä minä olen muistanut. Isä, miten tunnenkaan oman uskoni niin vahvana. En voi kuin kiittää ja ihmetellä sitä, miten ihanaa on elämä. Jumala on mun kanssa jokaisena hetkenä. Jokaisessa uudessa tilanteessa, jokaisessa uudessa kohtaamisessa, tässä uudessa elämäni vaiheessa ei sittenkään ole kaikki uutta: Isä on ja pysyy. Miten ihmeellistä se onkaan!