Huomaan suunnittelevani elämääni aivan järjestelmällisesti lähes tauotta. Joka hetki ajatukset tuntuvat olevan tavalla tai toisella tulevaisuudessa. Usein mietin mitä söisin, toisinaan taas pohdin, mitä minulle käy isona. Voin haaveilla äidin tekemästä jauhelihakastikkeesta tai suunnitella tulevaisuuden hääpukuani (vaikka sulhasesta ei ole tietoakaan) - rakentaa siis niin suuret pilvilinnat kuin haluan. Minulla ei silti koskaan voi olla varmuutta niiden toteutumisesta.

Se totuus unohtuu helposti. Nykysin tuntuu, että meitä tönitään joka puolelta ja meille sanotaan: "Sinä pystyt mihin tahansa, kunhan tarpeeksi haluat ja yrität". Heikolla hetkellä se kuulostaa hyvältä ja siitä voi ammentaa voimaa - mutta se "totuus" johtaa meitä harhaan. 

Tulevaisuus ei ole kiinni siitä, mitä me haluamme ja mihin me pystymme, vaan siitä, mikä on Jumalan suunnitelma meidän varallemme.

Kukaan meistä ei voi tietää tulevaisuuttaan. Mitään tietoa tulevaisuudesta ei voi julistaa varmaksi, yksikään suunnitelma ei ole pettämätön. Vaikka kaavailemme jatkuvasti monenlaista, meidän ei pitäisi unohtaa, että todelliset tulevaisuuden suunnitelmat ovat vain ja ainoastaan meidän Isämme tiedossa.