Toinen työpäiväni kesätyössäni seurakuntamme tiekirkko-oppaana on ohitse ja olen täysin vakuuttunut, että seurakunta on maailman paras työpaikka.

Työpäiväni ovat täydellinen vastapaino normaalille arjelleni: stressille ja suorittamiselle. Työhöni kuuluu museokahvilan ylläpito ja opastus kirkossamme, mikä sinänsä ei ole ollenkaan vaatimaton saati sitten kevyesti otettava työ. Kaikki on kuitenkin aivan toisin kuin kuvittelin. Rauhallisuus, voiton tavoittelemattomuus ja aito läsnäolo ovat aivan varmasti ne kolme sanaa, jolla työtäni voi kattavasti kuvailla. Vaikka toisinaan pitää kiirettä ja asioita täytyy saada hoidettua, on työssäni kuitenkin aivan joku muu asia tärkein.

Asiakkaita ovat pääasiassa juuri seurakunnan kanta-asiakkaat: vanhemman puoleiset ihmiset tai ihmiset, joilla tavalla tai toisella on vaikeaa. Pääasiallisin tehtäväni ei näin ollen ole se kahvin kaataminen, vaan ennemminkin yhdessäolo ja juttelu. Vaikka ulkopuolisin korvin työni saattaa kuulostaa rennolta oleskelulta, koska minulla on aikaa rupatella ihmisten kanssa aurinkoisella terassilla, en voi kuitenkaan sanoa työni olevan aivan yksinkertaista. Vaikka olen ollut vasta kaksi päivää töissä, olen kuullut jo yhtä ja toista. Minun on toimittavana ymmärtävänä korvana - eikä sitä suinkaan voi pitää arvottomana laiskotteluna.

Seurakunnassa työskentely on maailman parasta toimintaa, sillä ei ole mitään paineita voiton takaamisesta ja loppujen lopuksi jokainen ymmärtää, ettei murehtimalla asiat parane. Vihdoinkin pääsee keskittymään siihen olennaiseen: toisiin ihmisiin ja läheisyyteen. On käsittämättömän ihmeellistä huomata, miten yksi hymy ja tervehtiminen voi piristää toisen päivää ja pieni kahdenkeskeinen juttelutuokio saa silmät säihkymään. Tunnen olevani kaivattu ja tarpeellinen. Aivan kuten siivotessa tai papereita mapittaessa, myös minä voin nähdä välittömästi työni tulokset. Ja mikä olisikaan parempi tulos kuin toisen ihmisen hyvä mieli!

Ei tarvitse raataa itseään puhki ollakseen tehokas tai saadakseen aikaiseksi jotain hyödyllistä. Ehkä minulle ja kaikille muillekin, jotka arjen iskiessä ajatuvat ruoskimaan itseään turhaan epäoleellisilla asioilla, on tarpeellista huomata, että asiat voi hoitaa myös toisella, paremmalla tavalla. Ei muurahainen kanna korttaan kekoon ahneutensa takia, vaan koska se on osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Yksi muurahainen ei voi saada suurta muutosta aikaan, vaan siihen tarvitaan yhteisvoimia, toisten tukemista. Se tekee sen yhteisen hyvän vuoksi. Emme mekään pysty mihinkään aivan yksin. Siksi meillä on toisemme ja Taivaan Isä.

Muurahaiskekomme tulee kyllä aikanaan valmiiksi - kunhan vain muistamme olla muurahaisia toisillemme.